Pyörät pyörimään ja potkiaiset

Teimme eilen roadtripin Klaukkalaan. Pakkasimme autoon mukaan siskon miehen äidin ja isoäidin ja suuntasimme siskoni tyttöjen päiväkodin kevätjuhlaan. Juhla toimi samalla potkiaisina kummitytölleni, joka aloittaa syksyllä koulun. 

Vaikka kyseessä ei ollut omat lapset, multa meinasi silti tulla itku. Päiväkodin lapset olivat harjoitelleet fiftarityyppisen kesäteatteriesityksen, joka pidettiin ulkona. Aurinko helli, munkkimehu maistui ja tenavat lauloivat yhdestä suusta Kulkurin iltatähteä. Kesäisiä ystävän häitä odotellessa. Toimiva yhtälö, raskaus ja tunteelliset juhlat.

Hankittiin tällä viikolla perhekortti kuntosalille. Pystyn taas liikkumaan melkeinpä normaaliin tapaan ja tästä innostuneena päätimme aloittaa kuntoilun yhteistuumin. Korttia saa höylätä kuukauden ajan niin paljon kuin sielu ja maha-asukas sietää. Ensimmäisellä kerralla mun tosin piti käydä välillä oksentamassa, mutta jaksoin kuitenkin vetäistä puolentoista tunnin treenit. Hyvä minä! Hyvä me!

Jospa tämä turvotus ja nousukiitoon lähtenyt painonnousukin tasoittuisivat liikkumisen myötä. Olen aina tykännyt huolehtia kropastani ja ollut tarkka ruokavaliostani. Nyt on melkeinpä järkyttävää, kun paino alkaa uudella numerolla. En ole ikinä milloinkaan painanut yli kuuttakymmentä. Nyt tuli sekin päivä nähtyä. Toivottavasti jäädään siihen kutosella alkavaan lukuun.

Ensi viikolla on tärkeitä asioita. Saan uuden pään. En ole uskaltanut värjätä tukkaani ensimmäisen raskauskolmannen aikana, ja sen kyllä huomaa. Maanantaina korkkaan hiushuollon alkaneeksi. Ahh ihanuus. "Vaihtelu virkistää", sanoi Manne ja käänsi kylkeään.

Tiistaina on suuri päivä. Näemme Tyypin. Jännittää ihan hirmuisesti, jo nyt. Saman päivän iltapuolella käymme neuvottelemassa laina-asioista OPK:lla. Nordealtahan saatiin jo lupaus, mutta noin vertailun vuoksi. Päivän kruunaa meidän puolivuotis-päivä. Paljon tapahtumaa.

Torstaina tapaamme ensimmäistä kertaa neuvolalääkärimme. 

Tyypinkin asiat saadaan siis vireille, vihdoin ja viimein. Sillä välin me vanhemmat voimme keskittyä uuden kodin etsintään. Niin paljon kivoja juttuja, että en ehkä kestä!

Ainiin, mietimme josko lähtisimme juhannusta pakoon johonkin kylpylään. Itseäni ehkä kiehtoisi Långviikki, vaikka en ole siellä koskaan käynytkään. -Tai ehkä juuri siksi. Hyvää ruokaa, hemmottelua ja iltakävely merenrannalla kokon loisteessa. Kuulostaa suunnitelmalta. Muita varteenotettavia vaihtoehtoja (miksi tämä sanonta kuulostaa joka kerta yhtä pervolta?) olisi Naantali tai Haiko.