Niin justiinsa.

Meillä oli eilen Tyypin ja isin kanssa ensimmäinen neuvolalääkärikäynti. Se lääkäri oli jotenkin hassu. Hoki kokoajan "Niin justiinsa" ja hymähteli ja myhäili. Mies sanoi, että jossakin vaiheessa se klikkaili tietokoneen hiirtä ja katsoi mua samaan aikaan silmiin. Niin justiinsa. En ollut vastaanotolla kuin puolisen tuntia, mies passitettiin pihalle jo vartin jälkeen. No niin justiinsa.

Sain lähetteet labraan. Pissasta löytyi verta ja kropassa virtaava veri on niin ohkaista että sain anemia-tuomion. Aloitin rautakuurin, pissan kohtalo selviää ensi viikon tiistaina, kun samainen lääkäri soittaa tulokset mulle. Niin justiinsa. Toivottavasti on "vain" virtsatietulehdus eikä siitä ole haittaa Tyypille. Kumma juttu, ettei mulla ole ollut mitään oireita.

Niin justiinsa.

Isänikin soitteli yksi ilta. Kyseli joko tiedetään Tyypin sukupuoli. Sitä taitaa jännittää, josko se saisi ensimmäisen lapsenlapsen vehkeillä varustettuna :) Ei isi-kulta, vielä ei tiedetä. Mutta elokuun toinen päivä se selvinnee. Kyllä isiä ja äitiäkin taitaa vähän jännittää. Vaikka ei sillä, pääasia että on terve. Vehkeillä taikka ilman. Kerroin isälleni lomautuksista, oli sitä mieltä että liitosta saa kuitenkin aika hyvin sitä rahaa takaisinpäin, joskin vähän viiveellä ja että on jopa hyvä juttu että saan vähän lomailla. No mikäs siinä, se sai tartutettua muhunkin positiivisuuden.

Niin justiinsa.

Käytiin eilen syömässä Huviretkessä meidän puolivuotispäivälle, Tyypille, vanhan asunnon kaupoille, kesälle. Elämälle. On tää elämä vaan aika kiva juttu. Vihdoinkin.

Niin justiinsa.

Käytiin myös katsomassa sitä punaista tupaa. Oli muuten tosi kiva, mutta siihen saisi vähän upotettua omaa rahaa. Keittiö pitäisi uudistaa, samoin lattiat. Joka huoneessa oli eriväriset ja kuosiset muovimatot. Lisäksi mua vähän arveluttaa, kun pesutilat oli kellarikerroksessa ja sinne johtavat raput oli tosi jyrkät. Mulla on tapana koheltaa, entäs jos kohellan vauva sylissä?

Tänään tuli myyntiin vähän vastaavanlainen talo, klik! Tässä olisi mun haaveilemat lankkulattiat ja pihaan saisi rakennusoikeudellisesti kyhättyä miehelle autotallin. Siis jos sopuli antaa sialle. Mitäs sanotte?

Muutetaanko Strömsöhön?

Mun elämässäni näyttää olevan tietty kaava. Jos kaikki tuntuu olevan hyvin, niin eikös seuraava yllätys jo kurkistele seinän takana vittumaisesti virnistellen. Ei ottoa ilman panoa. Eilen musta tuntui, että olisin maailman onnellisin, kunnes.

Töissä ilmoitettiin, että hiljentyneestä markkinatilanteesta johtuen porukkaa lomautetaan. En nyt viitsi tässä alkaa ruotimaan asiaa pintaa syvemmältä, mutta lyhyesti sanottuna juhannusviikolta lähtien teen neljän päivän viikkoa ja saan jokusen satasen pienempää palkkaa. Ensimmäinen ajatus oli: Voi vittu. Toiseksi tuli mieleen: No mikäs se kesällä lomaillessa. Kolmantena: Mites ne asuntolainat, Tyypin hankinnat, kesälomareissut. Neljäntenä: Voi vittu. Viidentenä: Voi vitun vittu.

No joo. Eihän se ole millään muotoa työnantajan vika. Tällä alalla kesät nyt vain on hiljaisempaa aikaa, ja kun kyse on pikkuruisesta puljusta, on ihan ymmärrettävää ettei ole järkeä pitää porukkaa officella tyhjän panttina ja tehdä miinusmerkkistä tiliä. Mutta siltikin. Vahvisti mun ajatusta siitä, että mainostoimisto ei ole mun paikkani pidemmällä tähtäimellä. Valmistuttuani työskentelin vastaavassa puljussa, kunnes sieltä laitettiin kaikki pihalle -kokoaikaisesti.

Mies on ihana ja lohduttelee että kyllä me selvitään. Ja kyllä mäkin sen tiedän. Mutta kyllä se siltikin laittaa stressaamaan. Tutkiskelin hieman käytännön asioita. Onneksi saan ilmeisesti liiton työttömyyskassasta jonkinlaista päivärahaa. Tosin sekin tulee seitsemän lomautuspäivän karenssiajalla. Kesä eletään siis kädestä suuhun. Lisäksi jos oikein käsitin, äitiysraha lasketaan vuoden 2011 tulojen mukaan. Lomautukset eivät siis luojan kiitos vaikuta siihen millään muotoa. Sitäpaitsi, tienasin vuonna 2011 enemmän kuin nyt. Sama käytäntö taitaa olla äitiysrahan jälkeen maksettavassa vanhempainrahassa. Asuntolainaa saisimme yhä (kiitos siitäkin), mutta mä en saa otettua omaan lainaani työttömyyden varalta turvaa.

Mielessä kävi paniikinomainen ratkaisu etsiä uutta työpaikkaa, mutta toisaalta.. mulla on enään noin neljä kuukautta mammalomiin. Ehkä en siis ota asiasta enempää stressiä? Tuntuu, että tällä hetkellä jo kahvimerkinkin vaihto on liikaa ja laittaa jännittämään. Mun unelmanahan olisi viettää aikaa kotiäitinä yhden tai vielä mieluummin kahden lapsen kanssa useampi vuosi. Sinä aikana mulla on loistavasti aikaa miettiä mitä työelämältäni haluan ja tutkiskella vaihtoehtoja.

Kyllä tästä(kin) selvitään? Eikö vain? Sitäpaitsi, mulle tekee ihan hyvää syödä välillä vähän vähemmän juhlavammin jos meinaan kesällä esiintyä bikineissä.

Pitäisi ottaa asenne, että nyt mulla on enemmän aikaa valmistautua Tyypin tuloon, aikaa urheilla, aikaa nauttia kesästä, aikaa hoitaa muutto -ja muita juoksevia asioita. Ja ehkä vähän aikaa makoilla biitsilläkin.

Tänään mennään katsomaan sitä yhtä punaista tupaa. Se olisi ihana!

Treffit Tyypin kanssa

Rakastuin.

NT-ultrassa oli siis kaikki hyvin. Ultraus aloitettiin vatsan päältä. Tyyppi oli nukkumassa ja koitettiin herätellä sitä tökkimällä mahaa. Vähän se ensin niskotteli, lopulta aloitti hillittömän sammakkohyppelyn ja kääntyi naama kohdun seinää päin. Pää-peppumitta oli 6,5 cm, kallon halkaisija 2 cm. Ultraaja ei saanut mitattua niskaturvotusta mahan päältä, joten hilpasin välissä pissalle ja ultrausta jatkettiin alakautta. Arvoksi saatiin 2 mm, mikä on normaali arvo mun ikäluokassani.

Sanoinkuvaamaton helpotus. Tyyppi näytti mun mielestäni tytöltä. Ja sillä oli mun nykerönenä.

En malta odottaa, että näemme uudestaan. Joko sanoin, että rakastuin?

(Myös isi taisi rakastua).

Mitäs muuta. Olen niin fiiliksissä, että muu elämä tuntuu menevän omalla painollaan. Vaikka meillä oli ihan super-kiva viikonloppu. Käytiin syömässä Mierolan Sillalla, vierailtiin Tivolissa, heitettiin talviturkit, grillattiin metsässä sunnuntain päivällinen sekä käytiin kokeilemassa golfia. Oli ihan uskomaton sää ja vaikka en tivolissa muihin laitteisiin saanutkaan mennä kuin maailmanpyörään, oli sekin elämys. Pyörittiin siinä sitten kahteen otteeseen. Golffi oli kivaa, voisi jopa mennä uudemman kerran. Grillilounasta valmistettiin 2 tuntia ja kanansiivet jäi siltikin sitkeiksi. Kiva päivä, kiva viikonloppu, kiva elämä!