Hankintahuuma & hirviövaimoainesta

Hankintahuuma. Mun tekisi ihan kauheasti mieli kävellä sisään johonkin lastentarvikeliikkeeseen. Hypistellä niitä pieniä tavaroita. Koeajaa vaunuja. Sovittaa imetysliivejä. Valkata Tyypille kaikkea kivaa mistä se tykkäisi. Tähän saakka olen pitänyt itseni kurissa. Tyypillä on "vasta" vino pino vaatteita ja muutama lelu. Äitinä olen ihan hullaantunut kaikkeen värikkääseen. Retroon. 

Tulevaa isiä taitaa kuitenkin vielä toistaiseksi kiinnostaa enemmän autojen koeajo. Mutta ehkä sekin siitä lämpiää ja saan seuraa sinne liikkeeseen. Jokin kaunis päivä. Ja eihän tässä nyt vielä mikään kiire ole. Mä vaan olen malttamaton.

Tulevasta isistä tuli mieleeni eilinen. Oli ihan kiva lauantai-päivä. Luvatusta sateesta huolimatta oli poutaa ja lämmintä. Käytiin koko perheen voimin Aulangon puistometsässä kävelyllä. Kunnostauduin jopa kiipeämään näkötorniin, vaikka välillä tuntui että kuolema tulee. Jännä juttu miten noista portaista on tullut yksi painajainen. Ulkoilun jälkeen poikettiin vielä pitsalla. Melkein kuin olisi ollut Italiassa. Pitsaa ulkoterassilla. No ehkä ei ihan kuitenkaan. Ne pitsanpyörittäjät oli turkkilaisia ja se terassi oli liikennöidyn tien varrella josta käveli ohi darraisia valkoihoisia suomalaisia.

Illaksi oltiin sovittu treffit kumppanin kaverin ja tämä tyttöystävän kanssa. Käytiin keilaamassa sekä katsomassa stand uppia Tomaatteja Tomaatteja -festareilla Verkatehtaalla. Ihan OK show, joskin osa läpästä oli jo nähtyä pikkujoulujen tiimoilta. Shown aikana musta alkoi kuoriutumaan väsynyt ja nälkäinen hirviövaimo. Kello näytti kahta yöllä ja kun edellisestä ruoasta oli kulunut aikaa kahdeksan tuntia ja mä olin tulevana äitinä keikkunut pystyssä 20 tuntia, olisin halunnut vain kaatua sänkyyn. Vielä parempi jos joku olisi tehnyt mulle ensin iltapalaa. No, muu seurue sitten arpoi illan jatkosuunnitelmia ja kumppanikin päätti jäädä kaupungille ryypiskelemään. En mä oikeasti ole mikään tyranni (enhän?), mutta mä toivotin sille samalla hyvää seuraavaa päivää koska saisi mennä nukkumaan kaverinsa sohvalle. Viimeksi kun se rymysi kavereineen päivineen meidän tilaihme yksiöön keskellä yötä tuhannen päissään. 

Kumppanista ei ole kuulunut edelleenkään mitään, joten ilmeisesti se meni sinne sohvalle. Välillä toivon salaa, että olisin rakastunut omani ikäiseen mieheen. Joka olisi jo menonsa mennyt ja joka valitsisi baarin ja vaimon väliltä sen vaimon. Mutta minkäs teet. Olin mäkin kova menemään tuossa iässä, silloin yhdeksän vuotta sitten. Ja toisaalta. Ihan hyvä että menee nyt kun ne pullat in vielä siellä uunissa eikä sitten kun on aika lähteä synnyttämään tai kun se valmis tuote on tullut uunista ulos.

Siltikin. Musta tuntuu, että mä olisin se, joka veti eilen perseet olalle. Raskauden myötä musta ei ole nukkumaan pitkään aamuisin, koska Tyyppi alkaa vaatia seitsemän aikaan ruokaa. Viimeistään. Huonot ja lyhyet yöunet takana ja silmät kuin kaksi tulehtunutta sian vittua. Kumppanin omasta puolesta toivon, ettei se tule kotiin ennen kuin olen oikeasti saanut levätä.

Muutenkin, musta tuntuu ettei musta ole kännikuskiksi. Mieluummin mä menen aikaisin nukkumaan ja herään seuraavana aamuna pirteänä ja hyvävointisena. Vaikkapa sitten hipelöimään niitä pikkuruisia nuttuja. Tai menen baarin sijaan hyvän ystävän kanssa vaikkapa syömään tai kahville ja pelaamaan lautapelejä. Onko musta tullut vanha? Vai onko tämä jotakin äitiyteen valmistautumista? Toivon jälkimmäistä.

Kulunut viikko piti lisäksi sisällään pitkiä lenkkejä koiran kanssa, kesän nuuskuttelua, viisaudenhampaan kivuliaan poiston ja matkakuumetta.

Siinäpä ne tärkeimmät.